Voi miten rakastankaan syksyä. Se on jotenkin niin rauhallista, hiljaista aikaa kun puutarha vähitellen lakastuu ja uusia kukkia ei enää juurikaan tule. Pihamaa ja kasvit ovat aamulla niin kosteat, mutta niin kauniit kun auringon säteet niihin osuvat. Kosteus on kuin hopeaa aamun auringossa.
Pimeä aika tuli taas vähän varkaiten, illat ovat jo nyt niin lyhyet eikä valoisaa aikaa juurikaan ole enää työpäivän jälkeen. On sitten mukava puuhastella sisällä ja tehdä jotain mihin ei kesällä aikaa riittänyt. Niin, kaikissa vuodenajoissa on omat puolensa!
Mansikat ovat saaneet syksyn väritystä ja vielä muutama mansikka yrittää pitää tiukasti kiinni varrestaan. Tämä, ties kuinka vanha sään syömä penkki, seisoo vajan seinustalla pihamaalla.
Vanha on niin kaunista, vaikka se onkin rikkoontunutta.
Viimeiset ruusut ennen kuin pakkanen ne jäädyttää.
Niin kaunis väritys tuo vaaleanpunainen ja vihreä yhdessä. Nuorenpana en pitänyt ollenkaan ruusuista, mutta nyt ne ovat mielestäni yksiä kauneinpia kukkia. Ainakin kun väri on oikea. Kaikenlainen vanha rosa on ehdoton ykkössuosikkini, niitä vaan kun ei tahdo aina löytää.
Kauppaamme on juuri tullut koristetyynyn päällinen, ihana vintage-teksti yhdistettynä herkkään vaaleanpunaiseen ruusuun. Ennen ihmiset osasivat kirjoittaa niin kauniilla käsialalla. Sitä opeteltiin koukeroita ja käytettiin aikaa hienon lopputuloksen saamiseksi.
Olisihan se kun sen osaisi ....
Hei aivan ihana tyynynpäällinen! Mistä tuollaisia siis saisi?
VastaaPoistaSe oli kaupassani mutama vuosi sitten, on jo loppuunmyyty.
VastaaPoista