Taivaansinistä ja hiekanruskeaa

Olen jo kauemmin suunnitellut makuuhuoneen maalaamista ja etsinyt uusia väriyhdistelmiä ja ideoita sen toteuttamiseksi. Vaaleansininen on klassinen makuuhuoneen väri. Olisikohan siinä ideaa?

Vaaleansinisessä on jotain todella maagista. Se on niin rauhoittava väri ja sillä saa pienenkin tilan näyttämään suuremmalta. Vaaleansininen avautuu tilassa kuin kesätaivas, se viilentää ja aika niin kuin pysähtyy. Sen voi yhdistää moniin vaaleisiin sävyihin, minun lempiyhdistelmäni on vaalea hiekanruskea. Se on toinen sävy joka antaa kesäistä avoimuutta tilaan kuin tilaan.

Kuva lähteestä bellemaison23

Sinisen sävyinen, turkoosiin vivahtava yhdistelmä. Tässä on nuo kaksi turkoosia istuintyynyä, jotka muuttavat kokonaisuutta vaaleansinisestä turkoosimmaksi. Käytettäessä vaaleita sävyjä, saa niistä siis voimakkaamman, kun kokonaisuuteen lisätään pieniä yksityiskohta samaa väriä tummemmasta sävystä.

Kuva lähteestä beachstoneinteriors

Jos tuntuu, että on liikaa maalata kokonainen seinä taikka huone siniseksi, vaaleansininen ja hiekanruskea toimii hyvin myös yksityiskohtien yhdistelmänä. Siitä saa valkoisen kanssa todella pehmeän kokonaisuuden.

Kauniita värejä, jotka sopivat kyllä kaikkiin huoneisiin. Haluaisinko sittenkin makuuhuoneeseeni jotain tummaa......? Katsotaan.

Mukavaa viikonloppua!

Konttorikoira Jule

Tässä on Jule, tai paremminkin Juule pitkällä u:lla, uraputkensa alussa, yhdellä ensimmäisistä lounastauoistaan. Alussa oli työpäivämme aikamoista ulkona juoksemista, olihan se niin pieni ja aikansa vei tietysti siistiksi oppiminen.

Jule oli uskomaton pureskelija. Opetimme, että kenkiä, taloa, lattioita ja muuta irtainta ei saa syödä ja hän saikin sitten leluja jotka katosivat minuuttien kuluessa pieneksi silpuksi, olivatpa sitten kuinka kovaa tavaraa tahansa. Julen ensimmäinen sänky oli pahvilaatikko, johon tuo pieni karvakerä mahtui aivan reippaasti, kunnes muutaman kuukauden päästä tuli aika sanoa hyvästit laatikolle. Jalat ei enää lopulta mukaan mahtuneet.

Sängyn laajennusprojekti oli varsin onnistunut.........Oli aika hankkia konttoriinkin oikea sänky.

Jule on nyt 2 vuotias. Se on bordercollien ja labradorin sekoitus. Siinä ei kyllä ole hiukkastakaan labradoria, vaan se käyttäntyy kuin bordercollie konsanaan. Se on utelias, reipas ja iloinen tyttökoira. Se on ollut työkaverinani koko lyhyen elämänsä ajan ja on mukana kaikessa tekemisessä. Se on koirakoulun jo pienestä pitäen käynyt ja siitä käytöstodistuksenkin saanut. Joten elämä hymyilee. Kaikki on niin helppoa kun tuntee rajansa.

Hurjaa leikkiä valokuvaustauolla, siitä otetaan kaikki irti!

Elämä verkkokaupan puitteissa jatkuu. Jule määrää joskus tahdin, joskus minä, mutta yhdessä olosta nautitaan kiireenkin keskellä.

Muratista helposti kivat somisteet

Näin pimeän tullen innostuin eilen tekemään kaksi uutta somistetta ikkunalleni. Kävin ostamassa kaksi todella pientä murattia ja istutin ne suurempaan ruukkuun. Taiteilin sitten rautalangasta sydämen malliset häkkyrät ja tuikkasin ne purkkiin niin syvälle kuin vain menivät. Väänsin sitten muratinoksat rautalankojen ympärille ja valmista tuli, minulla on uudet ikkunasomisteet. Romanttinen?

Työpaikkani ihana sekamelska

Konttorini nurkassa on todella suuri lepotuoli, jonka jo ensimmäisenä päivänä valtasi nallekokoelmani. Siinä ne istuvat ja katselevat. Ne tuovat iloa jokaiseen päivää ja lohdutusta pahoina päivinä. Uusin löytöni on pieni Steiff käsinukke. Löysin sen viime viikonloppuna kirpputorilta. Koira-nalle on ihanan ilmeikäs ja sillä on hauskat korvat. Se istuu tuossa possun kainalossa.

Margarete Steiff aloitti vuonna 1880 pehmolelutuotantonsa ja Steiff on tänään yksi arvostetuimmista nallemerkeistä. Jokainen heidän valmistamansa pikku-nalle merkitään pienellä metallisella korvamerkillä ja riipuksella. Kovassa leikissä tuo korvamerkkikin voi sieltä irroja, ja niin on käynyt myös minunkin käsinukelleni, joka on valmistettu 60-luvun alussa.

Tässä on Mopsy. Nalleille annetaan nimet jo valmistusvaiheessa.

Työhuoneessani on melkeinpä vain vanhoja huonekaluja. Tämän ihanan ja niin suuren neliovisen kaapin sain avomieheltäni. Kaappi on ollut hänen isovanhempiensa, ja sitten jossakin vaiheessa valkoiseksi maalattu. Nyt se toimii kaiken tavaran nielijänä, siihen mahtuukin todella paljon, sisään ja päälle!

Kaapin ihanat yksityiskohdat. Pyöristetyt ovet, joissa kaunis kohokoriste. Vanhat lukot ja vanha kauniisti muotoiltu avain

Tämäkin kaappi on jostakin 40-luvulta. Valmistettu jämäkästä puusta ja sen siirtäminen olikin työläs homma. Se painoi aivan uskomattoman paljon! Nyt se seisoo siinä, eikä varmasti liikutella.

Ikkunaa koristaa kivinen enkeli, vanha valokuva jostain 1910-luvulta ja lintuhäkki. Häkissä on sisällä vain keraaminen lintu. Elävää sinne en laittaisikaan.

Niin. Ja sitten se ihana kaaos. Kun näytin sisarelleni konttorini, niin hän huudahti: "Tämähän on kuin varasto!" No sitähän se juuri on. Joka paikka on tungettu täyteen verkkokaupan tuotteita ja lattialla on vain kapeat kulkutilat. :) Enpähän pääse lihomaan kun ei siihen ole tilaa....

Täällä minä päiväni vietän. 

Ihanassa kaaoksessa koiramme Julen kanssa. 

Oi ihana syksy!

Voi miten rakastankaan syksyä. Se on jotenkin niin rauhallista, hiljaista aikaa kun puutarha vähitellen lakastuu ja uusia kukkia ei enää juurikaan tule. Pihamaa ja kasvit ovat aamulla niin kosteat, mutta niin kauniit kun auringon säteet niihin osuvat. Kosteus on kuin hopeaa aamun auringossa.
Pimeä aika tuli taas vähän varkaiten, illat ovat jo nyt niin lyhyet eikä valoisaa aikaa juurikaan ole enää työpäivän jälkeen. On sitten mukava puuhastella sisällä ja tehdä jotain mihin ei kesällä aikaa riittänyt. Niin, kaikissa vuodenajoissa on omat puolensa!

Mansikat ovat saaneet syksyn väritystä ja vielä muutama mansikka yrittää pitää tiukasti kiinni varrestaan. Tämä, ties kuinka vanha sään syömä penkki, seisoo vajan seinustalla pihamaalla. 

Vanha on niin kaunista, vaikka se onkin rikkoontunutta.

Viimeiset ruusut ennen kuin pakkanen ne jäädyttää. 

Niin kaunis väritys tuo vaaleanpunainen ja vihreä yhdessä. Nuorenpana en pitänyt ollenkaan ruusuista, mutta nyt ne ovat mielestäni yksiä kauneinpia kukkia. Ainakin kun väri on oikea. Kaikenlainen vanha rosa on ehdoton ykkössuosikkini, niitä vaan kun ei tahdo aina löytää.

Kauppaamme on juuri tullut koristetyynyn päällinen, ihana vintage-teksti yhdistettynä herkkään vaaleanpunaiseen ruusuun. Ennen ihmiset osasivat kirjoittaa niin kauniilla käsialalla. Sitä opeteltiin koukeroita ja käytettiin aikaa hienon lopputuloksen saamiseksi. 

Olisihan se kun sen osaisi ....